Suomalainen puoliverinen virtuaalimaailmassa

FWB kuuluu niihin puoliverirotuihin, joiden edustajia ja kasvattajia on ollut virtuaalimaailmassa lähestulkoon aina. Aivan alkuaikoina eli 2000-luvun ensimmäisinä vuosina osalle harrastajista kuitenkin oli hieman epäselvää, mitkä on FWB ja miten sitä voidaan jalostaa. Tuolloin aktiiviset FWB-harrastajat (mm. Greymaskin Raisa) tekivät paljon työtä saadakseen rodusta tunnetumman. Rodun määrät ovat vaihdelleet, ja se on saanut kamppailla suosiosta muiden puoliveristen kanssa, mutta koskaan FWB:t eivät ole kadonneet. Koska rotua jalostettiin eteenpäin käyttämällä laajasti myös muita puoliverisiä (etenkin saksalaisia), ei jalostusmateriaalikaan jäänyt suppeaksi. Ensimmäisiä tunnettuja FWB-kasvattajia olivat Greymask's talli (2000-2005), Nectar, GWB Stud, Startalli (2000-2007) ja K.N. Stud. Myös Liinun Virtuaalitallin kasvatteja näkyy yhä nykyisten hevosten suvuissa.

Virtuaalisen suomalaisen puoliverisen sukulinjat pohjautuvat merkittävästi saksalaisiin puoliverisiin, kuten trakehnereihin ja hannovereihin. Merkittävästi rotuun vaikuttaneita nimiä ovat mm. oman rotunsa piirissäkin kuuluisat trakehnerit Alté (2000-2002), Gothard (2000-2002), Oroaq (2000-2007) ja Skyé (2000-2007). Harvinaisempia trakehnervaikuttajia ovat Valdosta, Casting ja Gregorian. Muita merkittäviä saksalaisvaikuttajia ovat holstein Al Capone, sekä hannoverit Rembrant, Lanzinger, Routinier, Hamlet ja oldenburg Pyrrhus II. Nämä nimet ovat tärkeitä vanhan linjan FWB-kasvattajille. Saksalaisten puoliverirotujen lisäksi on käytetty myös muita rotuja, kuten selle francaiseja ja täysiverisiä.

Yksi tunnetuimmista FWB-rodun edustajista on ehdottomasti Startallin R.M. Final Destination (2001-2007). Sen suvusta löytyvät aiemmin mainitut tunnetut saksalaisnimet Alté ja Oroaq, ja se jätti virtuaalimaailmaan jopa 52 jälkeläistä. Uudempia FWB-vaikuttajia ovat mm. Livingstone (2003-2004), Adoro's Arnaldo (2004-2006) ja Dara's Dascott (2004-2006). Näistä Livingstone on tunnettu myös jalostuksen ulkopuolella, silläse oli erittäin merkittävä kilpahevonen.

Alkuaikojen merkittävien kasvattajien työtä ei ole heitetty hukkaan, vaan sitä ovat jatkaneet Te Adoro Estate (2002-2008), sekä nykyäänkin merkittävät kasvattajat Airlea Sporthorses (2004-), Evergrey (2005-) ja Las Vegas (2007-). Vanhoja linjoja vaalivien kasvattajien rinnalle on myös syntynyt uusien linjojen kasvattajia. Rodusta kiinnostuneiden piirissä on esiintynyt jonkinverran myös "puhtaiden" FWB:iden ihannointia, joka sulkee pois kaikki hienot vanhalinjaiset, mutta saksalaisperäiset hevoset. Vanhan linjan kasvattajat vastustavat tätä ilmiötä, sillä se tuhoaisi useita vuosia jatkuneen kasvatustyön, ja supistaisi siitoshevoskantaa ja sukuja merkittävästi. Muiden puoliverirotujen käyttäminen FWB-jalostuksessa on myös täysin sallittua ja yleistä oikeassakin elämässä.

Suomalaisten puoliveristen asema virtuaalimaailmassa oli kulta-aikojen jälkeen päässyt selkeään laskuun ja pari vuotta sitten FWB kamppaili suosiosta virtuaaliharrastajien keskuudessa, koska keskueurooppalaisten puoliveristen suosio oli kasvanut. FWB-kasvattajat harvenivat ja vanhojen sukulinjojen kasvatus väheni samalla kun tilalle tuli uusia sukulinjoja. Tilanne on kuitenkin kohentunut huomattavasti ja rodun suosio on nousussa. Uusia kasvattajia ilmaantuu jatkuvasti ja moni vanhakin kasvattaja on innostunut rodusta uudestaan. Kasvatus on nykyisin kovin tasapuolista vanhojen ja uusien linjojen välillä, ja monet ovat päätyneet kasvattamaan molempia. Rodun tulevaisuus näyttääkin siis tällä hetkellä erittäin valoisalta.



Suomalainen puoliverinen rotuna

Suomalainen puoliverinen on tyypiltään elegantti, ryhdikäs, sopusuhtainen ja moderni urheilullinen lämminverinen. Se polveutuu eurooppalaisista puoliverisistä ja täysiverisistä. Sen väritykseksi käy teoriassa kaikki, mutta yleisimpiä ovat ruunikko, rautias, musta ja kimo. Ihanteellinen säkäkorkeus on 158-172 cm. Suomalainen puoliverinen on alkujaan kehitetty niin urheiluhevoseksi kuin armeijankin käyttöön.

Suomalaisella puoliverisellä tulee olla kuiva pää ja suuret, kirkkaat silmät. Sen rakenteen tulee olla sopusuhtainen ja sukupuolileiman selvä. Sillä tulee myös olla hyvä lihaksisto ja virheettömät jalat. Suomalainen puoliverinen on rakenteeltaan kevyt ja sopusuhtainen. Kaulan tulee olla riittävän pitkä, ja pään ja kaulan liittymän tulee olla hyvä. Sillä tulee olla hyvin asettunut lapa, hyvä säkä, riittävä syvyys, vahva selkä ja lanne sekä pitkä lihaksikas lautanen. Reiden tulee olla vahva ja takaosan kulmauksien tulee olla hyvät. Sen jalat ovat hyväasentoiset ja virheettömät, sekä kuivat. Niissä tulee olla hyvä luusto, nivelten tulee olla selväpiirteiset ja kavioiden on oltava hyvät.

Suomalaisen puoliverisen liikkeiden tulisi olla energiset, tahdikkaat, tarmokkaat, kevyet ja lennokkaat. Hevosen tulee kantaa itsensä ryhdikkäästi ja tasapainoisesti. Poljennan tulee olla tarmokasta ja käynnissä liike on elastista. Ravissa ja laukassa liike on kevyttä ja lennokasta. Selän tulee olla joustava ja lavan irtonainen. Takaosan työnnön tulee olla riittävä. Ratsuna suomalainen puoliverinen on eteenpäinpyrkivä ja rohkea, mutta samalla varovainen. Se on myös luotettava ja selväpäinen, ja ehdottomasti helposti käsiteltävä. Suomalaiset puoliveriset soveltuvan moneen lajiin lahjakkuutensa, suorituskykyisyytensä- ja halukkuutensa takia. Toivottavaa olisi hyvä fyysinen- ja psyykkinen terveys sekä perinnöllisten sairauksien/vikojen puute.


Lähteet:
- "Suomalainen puoliverinen virtuaalimaailmassa" on lainattu suoraan Virtuaaliwikistä artikkelista "Suomalainen puoliverinen"
- "Suomalainen puoliverinen rotuna" on kirjoitettu viittaamalla Ratsujalostusliiton rotumääritelmään suomalaisesta puoliverisestä ja käyttäen apuna Wikipedian kuvausta kyseisestä rodusta.


© Ulkoasun suunnittelu ja toteutus Yogi 2010